”Ei enää tonnikalaherkkuja minulle”, toivoo Kekkonen

Koska reipas Kekkonen tuo elämään niin paljon valoa ja iloa (raivon ja kauhun lisäksi), tunnen vastustamatonta halua hellitellä pikku-ukkoa kaikenlaisilla herkuilla. Tähän asti herkkujen määrä on pysynyt maltillisena, mutta on ihanaa maistattaa Urholla kaikenlaisia uusia nameja, joita Mestari sitten hartaudella kulmat kurtussa mutustelee. Kekkosen suosikkiherkkuja ovat ehdottomasti juustot (mitä tuhdimpi ja aromikkaampi, sen parempi), palvikinkku ja Puuilon irtonamit.

Tänään sitten tallustelin jälleen kauppaan, ja askel oli kevätpäivässä kevyt, kun haaveilin kaupan notkuvista herkkuhyllyistä ja valikoimien rajattomuudesta. Hengasin koiranruokaosastolla, hipistelin namipusseja ja lueskelin tuotetietoja. Pohdiskelin, pitäisikö pikku söpöliinini enemmän maksa- vai naudanmahatäytteisestä purupatukasta. Kuvittelin mielessäni Kekkosen onnesta kostuvat silmät, kun ojennan sille saaliini… Päädyin ostamaan kuivattuja possunsaparoita (kestosuosikki), lohipatukoita (tämäkin hyväksi havaittu), pienen rutisevan pehmolelun sekä erikoisuutena pussillisen Hau Hau Championin tonnikalanameja. Olin erityisen innoissani juuri tonnikalanameista, koska olin päätellyt Urhelin pitävän kalasta – ainakin kuivatut muikut ovat herran herkkua, samoin kuin paistettu lohi. Nämä namit olivat kuitenkin Kekkoselle uusia, ja siksipä lähestulkoon juoksin kaupasta kotiin, kun en millään malttanut odottaa, että pääsen maistattamaan herkkuja Keisarilla. Kotona revin innosta kihistelin pussin auki ja aloin leikellä nameja sopivan kokoisiksi annospaloiksi. (Useimmat valmisnamit ovat muuten pikkukoiralle aivan liian isoja. Esimerkiksi sopivan kokoisia koulutusnameja on hankala löytää, kun herkku pitäisi pystyä nielemään kerralla.) Pussin sisältö tuoksui todella voimakkaasti tonnikalalle. Olin jo työntämässä herkkupaloja aktivointipallon sisään, kun hoksasin, että maistatan ensin Keisarilla yhden. Käskin Töpöstyksen istumaan, ja ojensin namin sille jännittyneenä. Kekkonen otti palan suuhunsa ja pudotti sen saman tien matolle. Se loi minuun kummastuneen silmäyksen, alkoi nuuhkutella namikikkaretta varoen kuin se olisi jotakin vaarallista ainetta – ja koipea reippaasti nostaen roiskautti namille komean keltaisen suihkun.

Olisi pussillinen tonnikalanameja tarjolla, haluaako joku?

Mainokset

2 thoughts on “”Ei enää tonnikalaherkkuja minulle”, toivoo Kekkonen

  1. Sen verran tolokku mielenilmaus Ukelta, ettei jääny varmasti kellekään epäselväksi.Kiitos taas teille päivän nauruista! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s