Urho, tuo ovela pikku kettu

Urheli on (myös) siinä mielessä mukava seuralainen kotona, että se ei pidä juurikaan meteliä. Se ei vingu eikä juuri haukukaan. Joskus harvoin takapihan ohi käveleville koirakoille pitää haukkumalla tehdä selväksi, kuka on kadun kingi, mutta useimmiten Kekkonen vain tuijottelee kulkijoita tiukasti ikkunasta tai kuistilta. Vinkumista se ei harrasta kotona ollenkaan. Niinpä sitten kävi, että kun Urho äsken oikein sydäntäviiltävästi vingahti olohuoneessa, olin saada slaagin. Olin varma, että nyt on tosi kyseessä. Kaadoin melkein tuolini, kun ryntäsin pienen raukan luo ja sydän pamppaillen valmistauduin pahimpaan. ”Raukka” istuskeli kuitenkin vain lelukorinsa vieressä surkeana. Ei tukehtumisvaaraa, ei epilepsiakohtausta, ei katkennutta jalkaa. Olin ihmeissäni. Kekkonen tuijotti minua korvat riippuen ja suupielet alaspäin ja vilkaisi välillä sivusilmällä lelukoriaan. Nenä värisi. Uusi surkea vingahdus. Tarpeeksi kauan äimisteltyäni katala juoni alkoi vähitellen paljastua minulle. Lelukorissa oli suljetussa pussissa karsealle haisevia kuivattuja lampaan päänahkoja. Kysyin Urholta, että eihän sillä vain tehnyt herkkua mieli ja heiluttelin samalla päänahkapussia. Valo syttyi Kekkosen silmiin. Kaivoin pussista ällönamin ja ojensin sen minimiehelle. Kuriton kakara nappasi herkun kädestäni 0,001 sekunnissa ja viiletti innosta pihisten ja häntä reippaasti heiluen terassille nauttimaan aarteestaan. Nyt se kellii silmät sirrillään auringonpaisteessa kuistin matolla, nuolla luputtaa lammasta ja kierii välillä sen päällä. Jäi vähän sellainen tunne, että emäntää taidettiin nyt vetää pikkuisen höplästä?

Mainokset

4 thoughts on “Urho, tuo ovela pikku kettu

  1. :’) On se kyllä niin mainio otus tuo Urheli! Vilma kuunteli korvat höröllään pää keikkuen, ku mietin ääneen, että mitenhä se Urholla aika kulluu isossa cityssä emännän ollessa työmaalla.

    • Kyllä saapi emäntä olla kilihakkana, että saahaan tuolle terminaattorille niin paljo tekemistä aamulla, että päivällä sitte nukuttaa. Aamun ku ravaa lenkillä ja pallonheitossa ja nakinpiilotuksessa, niin tekisi itelläki mieli kääriytyä takasi peiton alle siinä vaiheessa ku pitäsi töihin lähteä. 😀 Noo, jospa tämä tästä kuhan Kekkonen tottuu tuohon yksinoloon… Mutta kyllä on koiralla mukavampi siellä maalla ku isossa cityssä. Oikeasta metästä kaivettu jäniksenpapana päivässä pitää koiran mielen virkeänä.

  2. Iha varmasti! Mutta siitä seki ajan kans helpottuu kuha Uke oppii, että päivät nukutaan ja illalla leikitään. Haha, totta. 🙂 Maalla paras, niin eläimillä ku ihmisilläki. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s