Spagettipiskin tarina, eli kuinka Kekkosen peräpää halvaantuu tassupesulla

Koiranomistajan kulta-aika eli syksy on parhaimmillaan, ja Kekkosellehan se tietää tassunpesutuokiota useamman kerran päivässä. Pesuoperaatio Urhon kanssa on kyllä melkoinen show. Kun ulko-ovi aukeaa ja reipas lenkkeilijä syöksyy sisälle, näytös julistetaan alkavaksi. Kekkonen menee surkean näköiseksi ja tuijottaa minua vaivihkaa pitkäksi venähtäneitten kulmakarvojensa alta. Käskettynä se kävelee kylppäriin kuin väärin perustein tuomittu hirttolavalle. Kun kehotan monsieur Kekkosta siirtymään paremmin suihkun alle, se tuijottelee seiniä huuli pyöreänä ja esittää täysin ymmärtämätöntä. Joudun käyttämään välillä melko painokkaita äänensävyjä, ennen kuin Mestari lopulta tunnustaa tappionsa ja siirtyy pesuasemiin. Pesun ajan minulla on käsissäni pieni marttyyri, jonka elämä on silkkaa kärsimystä ja jolta on sääliä tuntematta riistetty viimeinenkin mitätön ilo (=rapatassuisuus ja mädäntyneelle haiskahtaminen). Performanssi huipentuu kuivaamiseen. Kun otan pyyhkeen esille, Urhon peräpää halvaantuu. Se ei pysty seisomaan kuivaamisen aikana paikallaan, vaan sen takajalat menevät veteliksi ja valuvat pois piskin alta. Kekkonen näyttää surkeinta naamaansa, kun yritän ähisten kannatella spagettipiskiä toisella kädelläni ja toisella kuivata turkkia.

Kun lopulta ähkäisen ”saa mennä” -käskyn, Kekkonen pinkaisee juoksuun, ravistelee itsensä vauhdissa ja hihkaisee iloisena: ”Juksasinpas!”

Mainokset

2 thoughts on “Spagettipiskin tarina, eli kuinka Kekkosen peräpää halvaantuu tassupesulla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s