Elämäni poikakoirien kanssa – mr. Mucho Macho x 2 ja silmään pissaamisen ABC

Olen joskus aiemmin siunaillut täällä poikakoiran kanssa elämisen kauheutta. Nyt miespiskejä on huushollissa kaksi, ja myös jännien miestilanteitten määrä on ainakin tuplaantunut. Listasin alle muutaman asian, jotka ovat meillä arkipäivää.

  • Ristiin pissaaminen ja pissamiekkailu ovat päivittäin toistuvia rutiineja. Maailmankaikkeudessa on vain rajallinen määrä sopivia puita, lumilohkareita, pystyssä törröttäviä keppejä ja aidantolppia, joihin poikakoira voi suihkauttaa arvokkaan pisunsa. Niinpä Kekkonen ja Väinämöinen joutuvat usein pissaamaan tismalleen samaan universumin pisteeseen ja usein vieläpä yhtä aikaa. Samanaikaisesti taivasta kohti ketaraa nostavat piskit muodostavat monesti taiteellisia asetelmia ja installaatioita, ja kun molemmilla joskus aamuisin on oikein kova pissahätä ja jalannostelun tarve, koko aamukävely voi olla mitä viihdyttävin performanssi.
  • Osin edelliseen kohtaan liittyy silmään pissaaminen. Koska pissapaikat ovat siis rajalliset, poikien on pissattava samaan paikkaan. Usein myös muut naapuruston poikakoirat käyttävät samoja puita huussinaan, joten ennen pissaamista on tuikitärkeää ensin tarkastaa aiemmin jätetyt pissaviestit. Urho on perusteellisempi viestinlukija, Väinölle riittää nopea nuuhkaisu. Niinpä joskus käykin niin, että Väinö tsekkaa viestin nopeasti ja nostaa jalkaa samoin tein. Urho on hitaampi ja siinä vaiheessa kun Väinön koipi jo kohoaa kohtalokkaasti kohti taivaan lakipistettä, Urhon nenä on vielä maassa – ja kas niin, Kekkosella on pissaa naamassa. Toisinaan Väinö on hoitanut hommansa pissapaikalla ja odottelee lenkin jatkumista Urhon vielä nuuhkutellessa. Se saattaa kyllästyä odotteluun ja palaa vielä joutessaan nuuhkimaan pissaviestejä – ja juuri silloin Kekkonen on saanut asiansa hoidettua ja roiskauttaa tahmean suihkun suoraan Väinön silmään.
  • Aiemman yhden sijasta minulla on nyt kaksi machokoiraa. Molemmat käppäilevät ulkona rintakarvat röyheänä ja kuvittelevat olevansa kulmakunnan kovimpia kolleja. Väinökin on alkanut ottaa käyttöönsä Urholta tuttuja äijäeleitä: sämpylät kainaloihin, maan potkiskelun takajaloilla, leveän haaran, kun näkyvissä on jokin epäilyttävä kohde. Nämä machoilueleet eivät tietenkään estä liehittelemästä vastaantulijoita tilaisuuden tullessa, mutta olennaista onkin, että meininki on muuten kingi.
  • Pippelinpesua on meillä nyt noin kolminkertaisesti verrattuna siihen tilanteeseen, kun koiria oli vain yksi. Molemmat äijät pesevät vekottimiaan oikein usein ja huolellisesti, ja kun oma killutin kiiltää puhtauttaan, siirrytään ystävällisesti pesemään myös velipojan munaskut. Tämä rituaali toistuu vähintään joka aamu. Erityisesti Väinö on selkeästi siisteyden mies, ja se parkkeeraa usein seisomaan köllöllään olevan Urhon päälle niin, että Kekkoselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa putsaushommiin. Myös lenkiltä sisälle tullessa pojat siistivät toinen toisensa. Pippelinpesu on tietysti poikakoiralle täysin luonnollinen toimenpide, mutta toivoisin, etten ihan niin usein joutuisi selittelemään vieraille tai sukulaisille, että krhöm, ne vain puhdistavat toistensa pippeleitä…

DSC_0197 (2)

Mainokset

Estoton ilopilleri ja kaikkien maailman murheiden ruumiillistuma kylvyssä

Tässä alkajaisiksi muutamia kuvia tämän päivän riehuretkeltä. Heidän kuninkaalliset karvapyllyisyytensä kävivät hieman tuulettumassa…

DSC_0266 (2)

DSC_0186 (2)

DSC_0218 (2)

DSC_0372 (2)

DSC_0272 (2)

DSC_0350 (2)

DSC_0402 (2)

Osataan me kato olla nätistiki. Mutta ei me pitkään jakseta. Nyt voi antaa namia, niin päästään takasin oikeisiin hommiin.

Koska lämpötila oli niukin naukin miinuksen puolella, vastasatanut lumi oli melko tarttuvaa. Molempien jamppojen helmoja koristivat lenkin päätteeksi lumipallot. Niinpä kotona olikin mentävä sitten suihkuun pallukoita irrottelemaan…

DSC_0462 (2)

Koska maailmankaikkeudessa on vallittava harmonia ja tasapaino, Urho ja Väinö ovat pesuhommissakin toistensa vastakohdat: yin ja yang. Kekkosta saa maanitella, houkutella, uhkailla, lahjoa ja kiristää sekä lopulta koveutua tosissaan ennen kuin se suvaitsee siirtää fyysisen olemuksensa suihkuun. Suihkussa se seisoo apaattisena, jäykkänä ja kaikkien maailman murheiden painamana ja alkaa rentoutua vasta kun pyyhe otetaan pesun jälkeen esiin. Silloinkin se yrittää vaivihkaa hivuttautua kauemmas ulottuviltani ja vilkuilee minua epäluuloisena sivusilmällä: Ei voi olla oikein, että keisarikoiran fyysiseen koskemattomuuteen näin kammottavalla tavalla kajotaan! Julmuus, nimesi on Emäntä!

Väinö sen sijaan ryntää suihkuun innoissaan. Se huiskuttaa häntää, vatkaa lantiota ja suihkii kylppärin lattialla innoissaan edestakaisin. Se malttaa juuri ja juuri seistä pesun ajan paikallaan ja silloinkin se mielellään suikkailee suukkoja pesijän poskille, silmiin, korvaan, jne. Pyyhkeen mutkassa Väinö on onnellisimmillaan: Sen pikkuinen sydän tulvii hellyyttä kaikkea kohtaan eikä se epäröi näyttää sitä. Osansa rakkaudesta saa suukkosten muodossa pesijä, Urho, pyyhe, kylppärin lattia, oma tassu, pesuainepurkki, lavuaari – mikä tahansa.

Yleensä pesen vikkeläjalka-Väinön ensimmäisenä, eikä sillä ole operaation jälkeen mitään kiirettä pois kylppäristä. Se seuraa kiinnostuneena Urhon pesua, työntää päänsä kainalooni, lipaisee kättä, tuijottaa Urhon apaattista naamaa senttien etäisyydeltä, auttaa Kekkosen kuivaamisessa seisomalla pyyhkeen päällä tai pakkautumalla syliini. Ylipäätään se häärii iloisena ympäriinsä eikä välitä tuon taivaallista Urhon murjotuksesta. Kekkonen sen sijaan katselee Luikkua epäuskoisena: Eikö se vieläkään tajua, että kylpy on pahinta, mitä koiralle voi tapahtua?!

Kaksi aussiurosta saman katon alla = kaikki pilalla?

Silloin, kun isännän kanssa vielä vasta haaveilimme Väinöstä, sain kuulla muutaman kerran kauhistuneita kommentteja, että kaksi uroskoiraa eivät missään tapauksessa voi asua saman katon alla ja terrieriurokset eivät varsinkaan. Kuulosti siltä, että ottamalla toisen aussiuroksen teemme helvettiä niin Urhon, uuden pennun kuin omastakin elämästämme. No, perheen teini on nyt kohta yhdeksän kuukauden ikäinen ja arki näyttää keskimäärin tältä:

DSC_0023

Kaverukset tekevät kaiken tiiminä. Urho Voimamies on kaksikon selkeä liideri ja Väinö Pikapoika touhuaa sata lasissa mukana kaikissa seikkailuissa. Kuvassa parivaljakko on ryhtymässä reippaan aamulenkin ja herkkuaamiaisen (joka sisälsi muun muassa suurherkkuja kanaa ja hirvenlihaa) jälkeen voimapäikkäreille. Kylki kyljessä siis. Välillä tietysti nahistellaan, kuten asiaan kuuluu, mutta nahistelun jälkeen on mukavaa taas lipaista toisen päälakea, olla sovussa ja parhaat kaverukset. Kekkoselle pikkuveli on tuonut lisää mielekästä sisältöä ja seuraa elämään, ja Juniorikin nauttii isoveikan läsnäolosta. Kaikki seikkailut ovat jännittävämpiä, kun niitä on kokemassa kaksi karvakiituria. 🙂 Väinö on täydentänyt meidän poppoota hienosti, eikä enää voi kuvitellakaan elämää ilman tuota pikkukaveria.

DSC_0031