Estoton ilopilleri ja kaikkien maailman murheiden ruumiillistuma kylvyssä

Tässä alkajaisiksi muutamia kuvia tämän päivän riehuretkeltä. Heidän kuninkaalliset karvapyllyisyytensä kävivät hieman tuulettumassa…

DSC_0266 (2)

DSC_0186 (2)

DSC_0218 (2)

DSC_0372 (2)

DSC_0272 (2)

DSC_0350 (2)

DSC_0402 (2)

Osataan me kato olla nätistiki. Mutta ei me pitkään jakseta. Nyt voi antaa namia, niin päästään takasin oikeisiin hommiin.

Koska lämpötila oli niukin naukin miinuksen puolella, vastasatanut lumi oli melko tarttuvaa. Molempien jamppojen helmoja koristivat lenkin päätteeksi lumipallot. Niinpä kotona olikin mentävä sitten suihkuun pallukoita irrottelemaan…

DSC_0462 (2)

Koska maailmankaikkeudessa on vallittava harmonia ja tasapaino, Urho ja Väinö ovat pesuhommissakin toistensa vastakohdat: yin ja yang. Kekkosta saa maanitella, houkutella, uhkailla, lahjoa ja kiristää sekä lopulta koveutua tosissaan ennen kuin se suvaitsee siirtää fyysisen olemuksensa suihkuun. Suihkussa se seisoo apaattisena, jäykkänä ja kaikkien maailman murheiden painamana ja alkaa rentoutua vasta kun pyyhe otetaan pesun jälkeen esiin. Silloinkin se yrittää vaivihkaa hivuttautua kauemmas ulottuviltani ja vilkuilee minua epäluuloisena sivusilmällä: Ei voi olla oikein, että keisarikoiran fyysiseen koskemattomuuteen näin kammottavalla tavalla kajotaan! Julmuus, nimesi on Emäntä!

Väinö sen sijaan ryntää suihkuun innoissaan. Se huiskuttaa häntää, vatkaa lantiota ja suihkii kylppärin lattialla innoissaan edestakaisin. Se malttaa juuri ja juuri seistä pesun ajan paikallaan ja silloinkin se mielellään suikkailee suukkoja pesijän poskille, silmiin, korvaan, jne. Pyyhkeen mutkassa Väinö on onnellisimmillaan: Sen pikkuinen sydän tulvii hellyyttä kaikkea kohtaan eikä se epäröi näyttää sitä. Osansa rakkaudesta saa suukkosten muodossa pesijä, Urho, pyyhe, kylppärin lattia, oma tassu, pesuainepurkki, lavuaari – mikä tahansa.

Yleensä pesen vikkeläjalka-Väinön ensimmäisenä, eikä sillä ole operaation jälkeen mitään kiirettä pois kylppäristä. Se seuraa kiinnostuneena Urhon pesua, työntää päänsä kainalooni, lipaisee kättä, tuijottaa Urhon apaattista naamaa senttien etäisyydeltä, auttaa Kekkosen kuivaamisessa seisomalla pyyhkeen päällä tai pakkautumalla syliini. Ylipäätään se häärii iloisena ympäriinsä eikä välitä tuon taivaallista Urhon murjotuksesta. Kekkonen sen sijaan katselee Luikkua epäuskoisena: Eikö se vieläkään tajua, että kylpy on pahinta, mitä koiralle voi tapahtua?!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s