Elämäni poikakoirien kanssa – mr. Mucho Macho x 2 ja silmään pissaamisen ABC

Olen joskus aiemmin siunaillut täällä poikakoiran kanssa elämisen kauheutta. Nyt miespiskejä on huushollissa kaksi, ja myös jännien miestilanteitten määrä on ainakin tuplaantunut. Listasin alle muutaman asian, jotka ovat meillä arkipäivää.

  • Ristiin pissaaminen ja pissamiekkailu ovat päivittäin toistuvia rutiineja. Maailmankaikkeudessa on vain rajallinen määrä sopivia puita, lumilohkareita, pystyssä törröttäviä keppejä ja aidantolppia, joihin poikakoira voi suihkauttaa arvokkaan pisunsa. Niinpä Kekkonen ja Väinämöinen joutuvat usein pissaamaan tismalleen samaan universumin pisteeseen ja usein vieläpä yhtä aikaa. Samanaikaisesti taivasta kohti ketaraa nostavat piskit muodostavat monesti taiteellisia asetelmia ja installaatioita, ja kun molemmilla joskus aamuisin on oikein kova pissahätä ja jalannostelun tarve, koko aamukävely voi olla mitä viihdyttävin performanssi.
  • Osin edelliseen kohtaan liittyy silmään pissaaminen. Koska pissapaikat ovat siis rajalliset, poikien on pissattava samaan paikkaan. Usein myös muut naapuruston poikakoirat käyttävät samoja puita huussinaan, joten ennen pissaamista on tuikitärkeää ensin tarkastaa aiemmin jätetyt pissaviestit. Urho on perusteellisempi viestinlukija, Väinölle riittää nopea nuuhkaisu. Niinpä joskus käykin niin, että Väinö tsekkaa viestin nopeasti ja nostaa jalkaa samoin tein. Urho on hitaampi ja siinä vaiheessa kun Väinön koipi jo kohoaa kohtalokkaasti kohti taivaan lakipistettä, Urhon nenä on vielä maassa – ja kas niin, Kekkosella on pissaa naamassa. Toisinaan Väinö on hoitanut hommansa pissapaikalla ja odottelee lenkin jatkumista Urhon vielä nuuhkutellessa. Se saattaa kyllästyä odotteluun ja palaa vielä joutessaan nuuhkimaan pissaviestejä – ja juuri silloin Kekkonen on saanut asiansa hoidettua ja roiskauttaa tahmean suihkun suoraan Väinön silmään.
  • Aiemman yhden sijasta minulla on nyt kaksi machokoiraa. Molemmat käppäilevät ulkona rintakarvat röyheänä ja kuvittelevat olevansa kulmakunnan kovimpia kolleja. Väinökin on alkanut ottaa käyttöönsä Urholta tuttuja äijäeleitä: sämpylät kainaloihin, maan potkiskelun takajaloilla, leveän haaran, kun näkyvissä on jokin epäilyttävä kohde. Nämä machoilueleet eivät tietenkään estä liehittelemästä vastaantulijoita tilaisuuden tullessa, mutta olennaista onkin, että meininki on muuten kingi.
  • Pippelinpesua on meillä nyt noin kolminkertaisesti verrattuna siihen tilanteeseen, kun koiria oli vain yksi. Molemmat äijät pesevät vekottimiaan oikein usein ja huolellisesti, ja kun oma killutin kiiltää puhtauttaan, siirrytään ystävällisesti pesemään myös velipojan munaskut. Tämä rituaali toistuu vähintään joka aamu. Erityisesti Väinö on selkeästi siisteyden mies, ja se parkkeeraa usein seisomaan köllöllään olevan Urhon päälle niin, että Kekkoselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa putsaushommiin. Myös lenkiltä sisälle tullessa pojat siistivät toinen toisensa. Pippelinpesu on tietysti poikakoiralle täysin luonnollinen toimenpide, mutta toivoisin, etten ihan niin usein joutuisi selittelemään vieraille tai sukulaisille, että krhöm, ne vain puhdistavat toistensa pippeleitä…

DSC_0197 (2)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s