Prinssi Ruususesta kolmipäiseksi Kerberokseksi sekunnin sadasosassa

Meillä on täytynyt  vähitellen alkaa hyväksyä se tosiseikka, että aamu-uniseen perheeseemme on pesiytynyt lopullisesti yksi aamuvirkuttelija. Väinö nousee kuudelta, ja oikein unisena aamuna se saattaa nukkua puoli kahdeksaan saakka. Tai ainakin yli seitsemään. No, seitsemänkin on ihan ok nousemisaika lauantaisin, mutta kuusi…

Yhdessä unisteluun liittyvässä asiassa me ollaan Väinön kanssa kyllä kuin kaksi marjaa. Meitä kumpaakaan ei missään herran rakkaudessa saa herättää kesken unien. Jos sen virheen tekee, saa vastaansa hyvin pahannäköisen irvistyksen (meiltä molemmilta). Urho on saanut tuta Vänkyn uniraivon kerran jos toisenkin, kun se on erehtynyt häiritsemään Hänen Pikkumajesteettinsa sulounta. Maailman ihanimmasta prinssi Ruususesta kuoriutuu häirittynä sekunnin sadasosassa tarujen kolmipäinen Kerberos, ja tyhmä on se, joka ei sillä hetkellä pakene henkensä edestä. Isäntä on kutsunut emäntää samassa tilanteessa luolastaan nousevaksi lohikäärmeeksi, joka puhkuu sieraimistaan savua. Tiedä häntä.

Näiden faktojen valossa Kekkosen ja isännän maailmaasyleilevä hyväntuulisuus heti herätessä on, noh, raivostuttavaa. Kekkonen aloittaa riemukkaan hännänheilutuksen heti silmien avautuessa, ja isäntä virnuilee kuin Hangon keksi varmaan jo ennen heräämistä. Ihme sakkia. Siinäpä yrität olla sitten normaalisti kun kanssaeläjät ovat kuin mitäkin onnesta soikeita riemuidiootteja ja mielissään ihan vain siksi, että ovat hereillä.

 

 

Mainokset