Kekkonen hellii, eli kuinka Luikkusta julmasti sorretaan

Kekkonen on varsinainen mahtihellittelijä. Minua se hellii tulemalla sängyssä tai sohvalla kainaloon ja lipomalla hellästi kättä tai poskea. Kielisuudelmankin se saattaa livauttaa ellei ole tarkkana. Isännän hellittely keskittyy yleensä parransänkeen. (Tai sitten se puhdistaa karkeaa partaa vasten kielensä esimerkiksi pippelinpesun tai ulkoilun jälkeen… Parempi kun ei ajattele tätä vaihtoehtoa.) Mutta kaikkein ihanin hellittävä kaikesta riiviömäisyydestään huolimatta on pikkuveli-Väinö. Voi että sitä on ihanaa paijata, suukotella, hipsutella ja kelliä sen kyljessä! Kekkosen kannalta valitettavaa kuitenkin on, että Väinö on omasta mielestään siinä määrin iso mies, ettei tarvitse hellittelyä ainakaan miltään tyhmältä Urholta. Emännän hellittely on ok ja isännän sylissä on erityisen mukavaa istuksia ottamassa rapsutuksia vastaan, mutta Kekkosessa menee raja. Ainoa poikkeus tähän sääntöön on tietysti pippelinpesu: Siihen Urholla on lupa.

Niinpä kun Kekkonen lähestyy Väinöä hellittelyaikein, Liukas Luikku ottaa sellaisen murhaavan katseen, jonka vain teini hallitsee. Kun Kekkonen lämmin veljellinen rakkaus rinnassa roihuten kuitenkin rohkeasti menee lähelle ja alkaa lippoa Väinön päälaen tukkatupsua, Väinö ottaa naamalleen pahimman tietämänsä irvistyksen. Ellei tämäkään vielä tepsi (ja eihän se tepsi), Väinö karjaisee raivokkaasti: ”RÄY!” Kekkonen kuitenkin tietää, että pikkuveli esittää vain vaikeasti tavoiteltavaa ja innostuu entisestään. Se vispaa häntää, öhkii, tönii Härveliä kuonolla ja kiemurtelee mielissään. Vänkkystä raivostuttaa: ”Minä oon iso mies! Elä pussaile yäk!” Lopulta tilanne eskaloituu ja Pikkukiukku ryntää Kekkosen kimppuun. Taistelu kunniasta ja itsemääräämisoikeudesta on raivokas, ja taistoa kiihdyttää entisestään Kekkonen, joka Väinön hyökkäysten lomassa edelleen lippoo innoissaan pikkuveikan naamaa, korvia, jalkapohjia, takapuolta… Väinön irvistäessä Urho puhdistaa sen hampaat. Väinö-vispilän sätkiessä Kekkonen saa putsattua vähin erin koko pikkuveljen ja lopulta pölyn laskeuduttua ja tappelupukarien läähättäessä väsyneinä Luikkunen on likomärkä. Ja Kekkonen iloinen.

UjaV1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s