Pirteä puuhapoika + maailman hitain kävelijä = Niin paljon kärsimystä

Emäntä ei ole varsinaisesti iltaihminen. Viimeistään kahdeksan aikaan olo alkaa olla kanttuvei, ja loppuilta kuluu zombiena sängynkiilto silmissä haahuillen. Myös koirat alkavat sammua yksitellen alkuillasta. Tosiasia kuitenkin on, että erityisesti Väinö tarvitsee vielä myöhäisen iltapissakävelyn kymmenen maissa ennen nukkumaanmenoa, ettei pissa tule yöllä housuun.

Nämä seikat muodostavat yhdessä sellaisen yhtälön, että myöhäisillan kävelystä on usein huumori kaukana. Hankkiutuminen ulos tapahtuu tuohon aikaan vuorokaudesta tavallisesti likimain silmät kiinni. Koirat kyllä tulevat eteiseen pukemaan valjaita, mutta nuokkuvat enemmän tai vähemmän sammuksissa. Emäntä yrittää pysytellä sinnikkäästi vielä tämän maailman puolella raottelemalla verestäviä silmiään säännöllisesti. Tunnelmaa ulos lähtiessä nostattaa heti kärkeen se, että Väinön mielestä valjaiden pukemisen voisi jättää ulosmenorituaaleissa välistä. Olisi paljon mukavampaa kirmailla ulkona nakuna ilman mitään hihnoja ja valjaita, ilman rihmankiertämää! Pienet koirat on luotu vapaiksi! Niinpä emäntä saa käyttää hiukan ylimääräistä aikaa ja vaivaa Väinön pukemiseksi, ja kuten on jo kerrottu, jokainen sängyn ulkopuolella vietetty sekunti on tässä vaiheessa silkkaa tuskaa ja kärsimystä. Emännän kärsimyskäyrä näyttääkin tässä vaiheessa kakkosta asteikolla 1-10.

Ulos mentäessä Vänkky voimaantuu. Se kiskaisee raitista yöilmaa keuhkoihinsa ja tuntee elinvoiman virtaavan pikku kehossaan kuonosta hännänpäähän. Puuhapoika on nyt viritetty. Se säntäilee pensaasta pensaaseen, ruohotupsulta toiselle. Mikään ei voi estää sen touhuja, on niin paljon tehtävää! Yöilma on niin virkistävää, yö niin jännittävä! Välillä pikku Sukkula sukeltaa emännän jalkojen välistä. Silloin tällöin se tekee erikoishypyn emännän jalkojen edestä. Emännän huumorintaju on tässä vaiheessa siis -15 asteikolla 1-10, ja Vänkyn ilakointi näyttää emännän silmissä lähinnä päättömältä sekoilulta. Kärsimysasteikon luku nousee viitoseen.

Jos iltakävely saisi edetä Vänkkysen määräämää tahtia, se kestäisi noin kolme minuuttia. Noihin minuutteihin sisältyisi 20 pisua, kaksi iltakakkaa, kaikkien päivän aikana kulkeneiden ihmisten ja eläinten jälkien tutkiminen sekä iltajumppa ja venyttely. Mutta kuten arvaatte, näin lyhyellä kävelyllä ei tietenkään selvitä – onhan mukanamme myös mahtitynnyri-Kekkonen. Kekkoselle iltakävely on luultavasti lähes yhtä kärsimyksentäyteistä kuin emännälle. Se ei jaksaisi mennä ulos, eikä Väinön päätön säntäily oikein innosta sitäkään. Se raahautuu raskaasti emännän ja Pikkusukkulan perässä, nostelee jalkaa mekaanisesti ja on kaikin puolin oikein vaikeana. Se kulkee kuono maassa ja pysähtyy vähän väliä muka nuuhkimaan jotakin hajua, vaikka oikeasti se haluaa vain nukkumistauon kävelystä ja menee siksi pitämään silmiä kiinni pusikkoon. Urhon jatkuva odottaminen, sen pysähtely parin metrin välein ja veltto löntystely nostavat kärsimysasteikon luvun seiskaan.

Oman lukunsa tässä Via Dolorosassa onkin se, miten Väinön 80 km/h nopeuden saa sovitettua Urhon 30 m/h nopeuteen, molempien hihnat kun siis ovat saman emännän kädessä. Väinö ei voi käsittää Urhon ja emännän ihmeellistä vetkuttelua, ja Kekkonen taas luo pusikoistaan merkitseviä katseita ihmeellisesti säntäilevien Väinön ja emännän suuntaan. Kunhan kloonauskone vihdoin tulee markkinoille, aion ostaa meille sellaisen. Toinen emäntä saa spurttailla Väinön kanssa sillä aikaa kun toinen matelee Kekkosen perässä. Kärsimysasteikolla päästään näissä merkeissä kahdeksikkoon.

Jos kaikki menee hyvin, lenkki sujuu tällä tavalla loppuun asti ja päättyy aikanaan kotiovelle, jonka takana emäntä ja Urho romahtavat ja raahautuvat viimeisillä voimillaan sänkyyn. Vänkky ihmettelee muiden väsymystä ja asettautuu täysin tyytyväisenä köllimään, ehtiipä miettiä siinä vielä pienten koirien tärkeitä ajatuksiakin ennen nukahtamista. Jos kaikki ei mene hyvin, lenkin (miinusmerkkiseksi) huippukohdaksi voi muodostua kohtaaminen kissan, rusakon tai sorsan kanssa. Silloin Kekkonenkin virkistyy ja Vänkkynen riemastuu: paisti! Molemmat herrat seisovat pinkeinä hihnansa päässä ja lipovat huuliaan myöhäisiltapalan toivossa. Emännän kärsimysasteikko nousee tilanteen vakavuudesta riippuen ysiin tai jopa kymppiin. Kympin tilanteessa mitään ei ole enää pelastettavissa: Kärsimyskäyrä pysyttelee maksimissa kotiin saakka, eikä laske ennen armollisen unen tuloa.

Miksi, oi miksi kohtalo on ottanut minut näin julmalla tavalla silmätikukseen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s