Herra R. Ipulin viimeisimmät käänteet, eli kuinka emäntä ja isäntä saivat silmäpussit

Kuten jokainen tietää, elämä on myrskyä ja tyventä, ylämäkeä ja alamäkeä, aallonharjaa ja aallonpohjaa… Meidän huushollissa on edetty nyt kolme päivää lähinnä tuota aallonpohjaa kyntäen. Vanha ystävämme ripuli on ottanut jälleen kerran uhrikseen pikkuruisen Väinö-miehemme. Väinön masu on usein sekaisin, eikä sellainen päivän tai pari kestävä ripla ole ollenkaan vieras juttu. Tällä kertaa pikkumasu on kuitenkin ollut sekaisin ihan huolella ja nyt jo kolmen päivän verran. Ja ennen kaikkea: kolmen yön…

Ensimmäisenä yönä olin koirien kanssa opiskelijaboksissa ja heräsin liian myöhään. Luikku eli nyttemmin herra R. Ipuli lähti tassuttelemaan petiltään kohti ulko-ovea. Heräsin, tormasin tokkurassa pystyyn, kiskoin paidan jalkaan ja kalsarit päähän ja ryntäsin ovelle. Matkalla näin makkarin lattialle viskottuja ripuleita, keittiön ovelle töhäytetyn ripulisuihkun ja eteisen matolla valtavan läjän sitä itseään. Ulos päästyämme Väinö kökki vielä monen pensaan juurella lukuisia kertoja. Aamulla ripuli jatkui.

Seuraavana yönä heräsin jälleen boksissa, kun Väinö raapi ovea. Tällä kertaa ryntääminen kantoi kunnolla hedelmää, sillä yön ensimmäinen ripuli turahti keskelle pihan parkkipaikkaa. Kävimme sitten kolmisin virkistävällä yökävelyllä ja ripuli jatkui…

Kolmas yö vietettiinkin kotona isäntä seuraamme. Koska olin valvoskellut herra Ipulin seurana jo pari yötä, isäntä lupasi ottaa kolmannen yötuurin. Aloin nukkumaan aikaisin, mutta unen läpi rekisteröin isännän kolistelevan koirien valjaita ja ulko-oven aukeavan useamman kerran illan aikana. Jossakin vaiheessa isäntäkin kömpi vällyjen väliin, mutta nousi edelleen aika ajoin kiidättämään mahatautipotilasta ulos. Kolmen aikaan havahduin ehkä hiukan kireähköön tunnelmaan. Olin aistivinani isännän olemuksessa hienoista turhautumista, kun Ipulia piti taas kiidättää vessakäynnille. Niinpä sitten Luikkusen kipittäessä ovelle nousin taas… Ja kolmas Ripulien yö jatkui.

Vaikka kuinka yritin olla puoliunessa havahtuakseni oven raapimiseen, olin kuitenkin nukahtanut. Aamulla herätessäni löysin lämpimän Väinön nukkumasta kerällä kainalossani peiton alla. Kun nousin keittelemään aamuteetä, niin kas: löysin lattialta ripulia. Ja myöhemmin vielä vähän lisää…

Nyt on ilta. Ipuli nukkuu. Luikkis teki viimeisimmän torttunsa iltapäivällä metsässä, ja yritimme isännän kanssa kiihkeän toiveikkaina, silmänympärykset tummina ja turvoksissa tulkita kakan koostumusta: Onko se yhtään kovempi? Näyttääkö se vielä vetiseltä? Kaikkea sitä ajautuu tekemään. Joka tapauksessa kohta on taas yö…

Lauantai-illan viettäjä monsieur R. Ipuli.

Lauantai-illan viettäjä monsieur R. Ipuli.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s