Emäntä koirankynnenleikkaajana

Olen kirjoitellut kerran aiemmin Urhon ja Väinön kynnenleikkuutuokiosta täällä. Tuon tekstin aikaan Väinö oli vielä varsin nuori mies, vain kolmen kuukauden ikäinen. Noihin aikoihin kynnenleikkuuoperaation aikana Kekkonen nieleskeli ja jäykisteli ja Luikkunen otti ehkä vähän turhankin rennosti roikkumalla usein kaksinkerroin käsivarrellani. Kynsienhuoltoharjoitukset ovat luonnollisesti jatkuneet näihin päiviin saakka.

Kekkonen pystyy nykyään olemaan manikyyri-pedikyyrissä huomattavasti lunkimmin kuin ennen – kiitos emännän (köh köh) sinnikkään ja jokakertaisen namittelun. Kynsienleikkuun alkaessa esille kaivetaan jättimäinen herkkusäkki tai iso kasa pilkottua kinkkua. Herkun voimalla Urho pystyy juuri ja juuri kohtaamaan kaikki tilanteen mukanaan tuomat koettelemukset ja unohtamaan sen yhden kerran, kun emäntä julmasti katkaisi sen kynnen aivan väärästä kohdasta ja kynnen päähän tihkui pisara verta. Se oli kauhea tilanne se. Jos emäntä ei anna herkkuja riittävän nopeaan tahtiin leikkuun lomassa, Kekkonen alkaa taas muistella kohtaamaansa väkivaltaista tilannetta surkeasti ympärilleen katsellen, äänekkäästi nieleskellen ja hengitysilma kuonon onteloissa hiljaa väristen. Kun Kekkis saa taas namin, murheet unohtuvat hetkeksi.

Jotta Kekkosen herkkä mieli ei järkkyisi, se saa yleensä pitää kynsienleikkuun aikana tauon tai pari. Sillä hetkellä kun Urho hyppää emännän sylistä alas tauolle, Väinö pinkaisee salamannopeasti ja pyytämättä Urhon tilalle syliin. Siinä se vispaa häntää, katselee emäntää ihanimmalla katseellaan ja painautuu kainaloon tiiviisti ja hellästi. Viesti on selvä: ”Leikkaa minultakin kynnet, jooko? Olen maailman kiltein poika ja ainoa Väinösi.” Armaat lukijat, voitte varmaan päätellä, että Väinön mielestä kynsienleikkuu on ihana asia. Joten, riippumatta siitä, ovatko kynnet leikkaamisen tarpeessa vai eivät, Väinö pääsee manikyyriin. Kynsihuollossa Väinön kynnet joko oikeasti leikataan tai sitten tassuja hierotaan, koko Väinöä hellitellään ja paijataan ja ennen kaikkea: pienelle, ihanalle ja tosi suloiselle raukalle annetaan kynnenleikkuuherkkuja. Ja Väinö nauuutttiiii. Se voisi istua sylissä loputtoman pitkään emännälle suukkoja suikkaillen ja ihania namusia rouskutellen. Kun tulee taas Kekkosen huoltovuoro, Väinö on oikein pahoillaan joutuessaan lattialle. Eikä se ymmärrä yhtään, kun Kekkonen yrittää silmät pyöreinä selittää sille kynnenleikkuun olevan aivan kammoittava asia (josta voi kyllä selvitä jos vain saa riittävästi hyviä herkkuja).

***

Iloista ja pelotonta uuttavuotta ja uutta vuotta kaikille kuulolla oleville! Palataan taas vuonna 2017. 🙂

dsc_0163-2

RÄY!

 

Mainokset

Räyhällistä ja riehuisaa joulua, blogin lukijat!

Jouluaatto on mennyt, mutta joulunvietto jatkuu. Tässä muutama kuva terrierien jouluaatolta.

dsc_0057-2

Joulupuu on rakennettu. Rakennusoperaation viralliset tarkkailijat tarkkailuasemissa. Toinen tarkkailija seuraa tapahtumia suljettujen silmäluomien läpi.

dsc_0078-2

dsc_0085-2

Väinö kävi illan mittaan vaivihkaa tutkiskelemassa erästä tiettyä lahjapussia kuusen alla. Myöhemmin paljastui, että kyseinen Keisarien mummun antama paketti sisälsi muun muassa aika paljon koiranherkkuja.

dsc_0125-2

Lahjojen avaaminen oli tietysti yksi koirien illan kohokohdista. Tässä toinen herroista on esitellyt lahjapaperinsilppuamistaitojaan.

dsc_0120-2

– Voin avata vielä joitakin paketteja! Voin avata vaikka niitä teidän paketteja, rapisevat niin ihanasti!

dsc_0106-2

Pakettikärsä-Väinö ja lahjojen avaamisen ihana vaikeus

dsc_0153-2

Molemmat ukkelit saivat lahjaksi muun muassa samanlaiset vikisevät joulurotat. Kekkonen poseeraa ylpeänä Väinön rotan kanssa. (Väinö sai taas paremman rotan, joten Urho otti sen omaksi.)

Nautinnollista pyhienjatkoa kaikille!

Terrierien virallinen joulunodotuskuva

Joulupuuhat ovat käynnissä. Urho ja Väinö muun muassa pystyttivät tänään joulukuusen. Molemmat ovat olleet lisäksi parturissa joulunpyhien juhlakampausta varten. Tämän näkee helposti Kekkosen naamaa katsomalla – se kun ei pahemmin tykkää, että miehekästä ilmettä luovat partakarvat nypitään tai leikataan. Kaveri siis näyttää trimmin päätteeksi jälleen kerran kohtuullisen karulta, joten olkaamme kiitollisia siitä, että Kekkonen ei harrasta koiranäyttelyjä. Huom. Myös rintakarvat ovat pyhää aluetta. David Hasselhoff -vaikutelma täytyy säilyttää.

dsc_0013-2

Virallinen joulunodotusposeeraus. Terrierit odottavat joululta eniten mureaa kinkkua ja mehukasta joulukanaa.

Kaivelin esille kaikenlaista rekvisiittaa virallista joulunodotuskuvaa varten. Keisarit pitivät huolen siitä, että yllä oleva kuva oli lopulta ainoa onnistunut.

dsc_0001-2

Kekkosta kiinnosti ensisijaisesti rekvisiittavilttien alla kölliminen.

dsc_0006-2

– Lurps njam. Voisin jo ottaa sitä kinkkua.

Opiskelijaboksin ovi sulkeutui viimeisen kerran – Keisarit palasivat kotikonnuille

PPUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH.

Niin siinä vain kävi, että emännän opiskelut päättyivät. Hip hip, hurraa! Opiskelijaboksi laitettiin pakettiin ja boksin tavarasisältö kuskattiin takaisin kotiin eilen. Herrat Kekkonen ja Luikkunen johtivat muuttopuuhia tottuneesti, ja tänään ne ovat keskittyneet voimien palautteluun rankan urakan jälkeen. Isäntäkin on jo joululomalla. Meille kaikille tekee eetvarttia puuhailla vähän jouluvalmisteluasioita ja levätä sitten huolellisesti ahkeroinnin päätteeksi.

dsc_0195-2

Herrat Koirat ovat osoittaneet sopeutumiskykynsä tämän syksyn aikana. Urholla on ollut aina jonkin verran vaikeuksia olla yksin (tai Väinön kanssa) kotona, mutta yksinolot uuden asuinpaikan opiskelijaboksissa menivät alun totutteluvaiheen jälkeen oikein hyvin. Piskit ovat köröttäneet auton kyydissä syksyn aikana useamman tuhat kilometriä ja matkat ovat olleet ongelmattomia. Koulutusta, aivojumppaa ja aktiivisesti järjestettyä tekemistä on koko vuoden aikana ollut reilusti aiempaa vähemmän. Ainakin Kekkonen olisi ajoittain selkeästi kaivannut enemmän tekemistä, mutta se on silti sietänyt hyvin hiukan passiivisempaakin elämää. Väinö on rapsutellut opiskelija-emännän housunlahjetta sisällä kerran jos toisenkin, mutta se on tyytynyt kuitenkin liikunnallisiin aktiviteetteihin aivonystyröiden hieromisen sijasta. Koti ei ole esimerkiksi räjähtänyt kertaakaan emännän poissaollessa ja molemmat ukkelit ovat käyttäytyneet melko normaalisti – mitä nyt korvat ovat saattaneet tietyissä tilanteissa olla hiukan tukossa… Olen varsin ylpeä pikkuterriereistäni. Hienoja miehiä.

Kunhan tässä saadaan levättyä ja koti taas muuton ja joulunpyhien jälkeen arkijärjestykseen, koirat saavat palata takaisin koirakoulun penkille. Saapa nähdä, mitä kaikkea jännää ensi vuonna keksitään! Blogiinkin olisi kerrottavana syksyn ajalta juttu jos toinenkin – esimerkiksi siitä, miten Urho luuli Väinöä elämänsä naiseksi ja mitä tapahtui, kun tuntematon, iso musta irtokoira päätti ottaa miehestä mittaa henkilökohtaisten terrieriturvamiesteni kanssa. Näihin on vielä palattava, kunhan joulusuklaa ja glögi ovat palauttaneet voimani.

dsc_0201-2

Hyvää joulunodotusta, arvoisat blogin lukijat!