Opiskelijaboksin ovi sulkeutui viimeisen kerran – Keisarit palasivat kotikonnuille

PPUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH.

Niin siinä vain kävi, että emännän opiskelut päättyivät. Hip hip, hurraa! Opiskelijaboksi laitettiin pakettiin ja boksin tavarasisältö kuskattiin takaisin kotiin eilen. Herrat Kekkonen ja Luikkunen johtivat muuttopuuhia tottuneesti, ja tänään ne ovat keskittyneet voimien palautteluun rankan urakan jälkeen. Isäntäkin on jo joululomalla. Meille kaikille tekee eetvarttia puuhailla vähän jouluvalmisteluasioita ja levätä sitten huolellisesti ahkeroinnin päätteeksi.

dsc_0195-2

Herrat Koirat ovat osoittaneet sopeutumiskykynsä tämän syksyn aikana. Urholla on ollut aina jonkin verran vaikeuksia olla yksin (tai Väinön kanssa) kotona, mutta yksinolot uuden asuinpaikan opiskelijaboksissa menivät alun totutteluvaiheen jälkeen oikein hyvin. Piskit ovat köröttäneet auton kyydissä syksyn aikana useamman tuhat kilometriä ja matkat ovat olleet ongelmattomia. Koulutusta, aivojumppaa ja aktiivisesti järjestettyä tekemistä on koko vuoden aikana ollut reilusti aiempaa vähemmän. Ainakin Kekkonen olisi ajoittain selkeästi kaivannut enemmän tekemistä, mutta se on silti sietänyt hyvin hiukan passiivisempaakin elämää. Väinö on rapsutellut opiskelija-emännän housunlahjetta sisällä kerran jos toisenkin, mutta se on tyytynyt kuitenkin liikunnallisiin aktiviteetteihin aivonystyröiden hieromisen sijasta. Koti ei ole esimerkiksi räjähtänyt kertaakaan emännän poissaollessa ja molemmat ukkelit ovat käyttäytyneet melko normaalisti – mitä nyt korvat ovat saattaneet tietyissä tilanteissa olla hiukan tukossa… Olen varsin ylpeä pikkuterriereistäni. Hienoja miehiä.

Kunhan tässä saadaan levättyä ja koti taas muuton ja joulunpyhien jälkeen arkijärjestykseen, koirat saavat palata takaisin koirakoulun penkille. Saapa nähdä, mitä kaikkea jännää ensi vuonna keksitään! Blogiinkin olisi kerrottavana syksyn ajalta juttu jos toinenkin – esimerkiksi siitä, miten Urho luuli Väinöä elämänsä naiseksi ja mitä tapahtui, kun tuntematon, iso musta irtokoira päätti ottaa miehestä mittaa henkilökohtaisten terrieriturvamiesteni kanssa. Näihin on vielä palattava, kunhan joulusuklaa ja glögi ovat palauttaneet voimani.

dsc_0201-2

Hyvää joulunodotusta, arvoisat blogin lukijat!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s