Rakas, sinusta on tullut pullukka

Kekkonen on aina ollut potra poika. Ei mikään lihava, mutta eipä laihakaan.

dsc_0719-2

Viimeksi eläinlääkäriaseman vaa’alla Kekkosta punnitessani näin mittarissa melkoisen lukeman: 9,9 kiloa. Puolitoista vuotta sitten Urho painoi vielä 8,4 kiloa. Paino on noussut siis kokonaista 1,5 kilogrammaa – melkein 18 prosenttia. Kilo per vuosi! Kaveri pääsee tätä menoa pian kymppikerhoon.

Urho on nykyään aikamoinen ahmatti. Ollessaan vielä meidän ainoana koirana Kekkonen saattoi nyrpistellä ruualle ja paastota joskus päiväkausia. Väinö muutti tilanteen totaalisesti, ja ruokailutilanteesta tuli Urholle kilpailu. Jos ei pidä varaansa, Kekkonen lohnii kitaansa molempien koirien ruuat. Näin kävi viimeksi eilen aamulla. Huomasin tilanteen vasta, kun Urho nuoleskeli Väinön kupin viimeisiä murusia ja Väinö katsoi minua hämmentyneenä: ”Äiti, eikö minulle anneta tänään ruokaa ollenkaan? Miksi Urho saa kaksi kupillista?”

Vahinkoja sattuu, mutta pääsyy Urhon painonnousuun istuu tässä kirjoittelemassa blogia. Annoskoot ovat liian isoja. Osan ruuasta voisi myös kokeilla korvata kuitupitoisilla kasviksilla ja vaikka raejuustolla, jotta Kekkosen ei ainakaan tarvitse alkaa näkemään nälkää. Omat haasteensa ruokavalion koostamiseen tuovat Urhon maksaongelmat.

Kekkosen ruumiinrakenne tulee joka tapauksessa olemaan aina paremminkin tuhti kuin hoikka. Kekkosta itseään muhkea vartalo ei näytä häiritsevän, päin vastoin: Sehän on omasta mielestään täydellinen koira, paksu juuri sopivista kohdista. Ja eipähän kylkiluut kolise metsässä rymytessä, kun on paksu kerros iskunvaimenninta päällä!

Mainokset

4 thoughts on “Rakas, sinusta on tullut pullukka

  1. Minulla oli edellinen koira kotiruoalla, koska valmisruoissa oli liikaa rasvaa sairaalle koiralleni. Kerran satuin löytämään pakasteesta kuorittuja soijapapuja ja päätin kokeilla niitä, koska ruoan piti kuitenkin koiralle olla proteiinipitoista. Pavut maistuivat sellaisinaankin, jäisinä, vaikka pääasiassa ne ruokaan sotkinkin. Eikä tullut turhia kaloreita. Sitten kun lähdettiin siirtymään valmisruokaan takaisin, mittailin grammoja meidän digitaalisella keittiövaa’alla (syy tähän oli, ettei muutos tapahdu yhtään liian nopeasti), mutta ohjeeksi tosiaan sain, että kuivaruokapussin kyljen ohjeen mukaan – ja oikein painotettiin, että jos haluan koirani painavan viisi kiloa, niin annan viiden kilon mukaan ruokaa. 😀 Tunnen itseni aina välillä hieman pahviksi.
    Valtavan ihana kielikuva! Mitä olen kuvia pojista nähnyt, ei Kekkonen minun silmääni ainakaan ihan kamalan valtavan ylipainoinen ole. Energiseltä ja terveeltä pojalta näyttää.

    • Kävinkin lukemassa Ragnarin tarinaa teidän vanhasta blogista. Ragnar vaikuttaa olleen oikein veikeä ja hauska vesseli, vaikka terveysvaivat varjostivatkin varsinkin loppuvaiheessa oloa ja eloa. Meilläkin koirat olivat ennen Urhon sairastumista kotiruualla, joka oli piskien mielestä maistuvampaa kuin tuo nykyinen Royal Canin Hepatic -murkina. Toisaalta, kuivaruuista tämä Hepatic on onneksi maistuvimmasta päästä. Urhon ruuassa ei saa olla liikaa proteiinia ja tuo maksaruoka onkin verrattain rasvaista ja hiilaripitoista. Jos käy niin, että Uken maksa-arvot palautuvat vähitellen normaaliksi, niin luulen, että meillä palataan vähintään osittain kotiruokaan, kun se vain on niin paljon paremman makuista molempien mielestä. Ja ruokien kokkailu koirille on mukavaa. 🙂

  2. Niin ja ne Urhon annoskoot… Minun perisynti on se, että läimin koirien kuppiin ruokaa sen verran kuin hyvältä tuntuu. Olen ajatellut, että niin kauan kuin kaverukset ovat normaalipainoisia, terveitä, energisiä ja hyväntuulisia, en ala laskemaan ruokamääriä. No, nyt Urhon kohdalla tuo ensimmäinen kriteeri ei enää täyty. Täytyy varmaan ottaa tarkemmat mittailut käyttöön ja lukea kunnolla se koiranruokapussin annosteluohje. 😀

    • Onneksi teillä on löytynyt kohtalaisen maistuva kuivaruoka. Se helpottaa asioita paljon. Minä itse en viihdy keittiössä, joten mieluiten ruokin koirani valmiilla ruoilla. Ragnarin kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Onneksi teillä terveystilanne näyttää verrattain hyvältä. Kiitos vierailustasi Ragnarin blogissa. 🙂 Käyn itsekin joskus lueskelemassa sieltä juttuja. Ikävöidessäni meidän pientä vekkulia. Se oli kaikesta huolimatta luonteeltaan ihan mahtava koira.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s