Emäntä ruokabloggaa, eli bon appétit, rakkaat karvakuonot

Nyt seuraa tärkeä tiedote: Ei ole tuohesta koirankaan suu. Se on vanha sanonta (no, hiukan muutin sitä tarkoitukseen sopivaksi) ja tarkoittaa sitä, että myös pienet koirat tarvitsevat ravitsevan arkiruuan lisäksi joskus vähän jotain spesiaalimpaa herkkua. Elämässä pitää olla nautintoja. Mieluiten paljon.

DSC_0069 (2)

Hiihtolomalaiset kalliolla kukkulalla tänään

Koska meidän leveyksillä vietetään parasta aikaa hiihtolomaa, päätin juhlistaa lomamaanantaita kietaisemalla eteeni Michelin-essun ja loihtimalla karvaisille elämänlaaduntarkkailijoilleni erikoisannokset kokki-emännän namilistalta. Lopputulos näytti tältä:

DSC_0081 (2)

Kupissa on siis vihanneksia kolmella tavalla jauhelihapedillä, raejuustoruusukkeella höystettynä. No, ruusuke vähän levisi, mutta koirat olivat silti ihan tyytyväisiä esillepanoon. Tai niin ainakin päättelin siitä, että molemmat lipoivat innoissaan huuliaan kun laitoin annokset tarjolle.

Tässä vihannesresepti innokkaimmille koirakeittiön huippukokeille. Lisänä voi tarjota (kevyesti maustettua) naudan jauhelihaa (tällä kertaa meidän annoksessa oli mausteena hiukan paprikajauhetta, myös esimerkiksi curry maistuu – maustamisessa täytyy kuitenkin olla oikein varovainen), raejuustoa, kanaa tai mitä nyt mieleen juolahtaa.

Vihanneksia kolmella tavalla (melko iso annos)

1 kukkakaali

1 valkokaali

1 parsakaali

1 kiinankaali

4 isoa porkkanaa

noin 1,5 dl täysjyväriisiä

Pese, kuori ja lohko kaalit ja porkkanat sopiviksi paloiksi. Keitä kaikki ainekset täysin kypsiksi kolmessa erässä: kukkakaali ja valkokaali yhdessä, parsakaali ja kiinankaali yhdessä sekä porkkana ja riisi yhdessä. Kaada keitinvesi pois ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella edelleen kolmessa erässä. Jäähdytä ja nauti!

(Kokeilen myös parasta aikaa soseiden jäädyttämistä jääpalamuoteissa pakastimessa. Aikeenani on säilöä valmiita jäisiä kuutioita pakastepusseihin ja napata sieltä nopeasti sulavia paloja tarpeen mukaan ruuan sekaan tai herkkupalana järsittäväksi. Näytti nimittäin maistuvan.)

(Kiireisimmät voivat iskeä kaikki ainekset sekaisin, joskin mössön värit eivät ole silloin yhtä komeat.)

DSC_0086 (2)

Koirahuippukokki haussa -kilpailun tuomari Väinö tarkastelee emännän loihtiman annoksen esillepanoa läheltä. Emäntää jännittää – miten jatkopaikan käy?

Mainokset

4 thoughts on “Emäntä ruokabloggaa, eli bon appétit, rakkaat karvakuonot

  1. Sie olet kyllä kodinhengetär. Liekö minun ihmisruoka näyttänyt koskaan noin monipuoliselta…
    Ehkä otan tästä reseptin talteen, lisään siihen kunnon nokareen voita ja lorauksen kermaa, jauhelihaan myös hieman pippuria ja ehkä jauhelihamaustetta… voisi tulla hyvää. Näyttäis ainakin!

    • Joskus on mukava vähän höpsötellä. 🙂 Nuo kaalisoseet on kyllä melko hyviä, lusikat tuli eilenkin nuoltua tarkasti puhtaaksi. 😀 Eiköhän tästä aika helpolla saisi ihan maistuvaa ihmisruokaa!

  2. Aika useinhan se menee niin, että koirat syövät paremmin ja terveellisemmin kuin omistajansa. 🙂 Ihanaa energiaa! Minä itsehän en välitä ruoanlaitosta, joten perheen ruokkimisessa on riittävästi. Onneksi koirille löytyy tosi hyviä valmisruokia. Edellinen koirani täytti vatsaansa lisäksi pupun häkissä: kelpasi niin pupun pelletit, porkkanat kuin papanatkin.

    • Ai mikä herkkujen aarrearkku! Joskus metsässä saatetaan osua jäniksen vanhalle makuupaikalle, ja ah nam, miten papanat voikin olla niin ihania. Siinä hännät vain tärisee kun papanat katoaa parempiin suihin. Ja teillä on sama noutopöytä kotona! Joka koiran unelma. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s