Sokean emännän tumpeloinnit vol. 7896, eli varsin huonoja uutisia maailman tärkeimmälle Väinölle ja kaikille Väinön ihmisille

Olipa kerran kaukaisessa Suomenmaassa pieni rivitaloasunto, jossa asui yksi isäntä, yksi pöljä emäntä ja kaksi pientä ja ihanaa koiraa. (Lukija rakas, yritä kestää tämä itsesäälikieriskely. Tämä vaihe on taas vain käytävä läpi.) Pienistä koirista toinen, Väinö nimeltään, oli oikein vikkelä ja nopea koira. Se oli niin nopea, että muuttui välillä melkein näkymättömäksi. Se hyppeli iloisesti, kiipesi kaikenlaisiin paikkoihin ja hoiteli ahkerasti monenlaisia tärkeitä pienten koirien asioita. Se oli niin reipas, että pöljä emäntä ei melkein kahteen vuoteen huomannut, että Väinö ei lähes koskaan juossut tasaista ravia kuten koirat yleensä. Se joko laukkasi vauhdikkaasti tai sitten se kipitteli etujaloilla ravia ja pomputteli peräpäällä pupuloikkaa tasajalkaa.

V2

Sitten eräänä tavallisena iltana Väinön koirakouluopettaja kysyi emännältä, pomputteleeko Väinö paljonkin pupuloikkaa. Emäntä laittoi vielä tuolloinkin pupuloikat treenikentällä olleen paksuhkon lumen syyksi, mutta alkoi kuitenkin tarkkailla Väinön liikettä.

V1

Ja niin kävi, että emäntä kauhistui. Väinö tosiaan pomputteli paljon tasajalkaa. Se teki välillä myös pienen takapotkun, ja talvella se oli ulkona hetkittäin ontunut toista takajalkaansa, minkä emäntä oli laittanut aina Väinön kylmettyneiden varpaiden piikkiin.

DSC_0067

Sydän kylmänä emäntä vei Väinön eläinlääkäriin, ja eläinlääkäri sanoi niitä sanoja, joita emäntä ei olisi halunnut kuulla: Patellaluksaatio. Leikkaus.

U&V1

Eläinlääkärireissun jälkeen Väinö katsoi autossa pöljää emäntäänsä suoraan sieluun ja kysyi, mikset pidä parempaa huolta omasta rakkaasta pikkuystävästäsi, vaikka kyseessä on sentään maailman tärkein ja täysin korvaamaton koira. Siihenpä en osannut vastata mitään.

V, mustavalko

5 thoughts on “Sokean emännän tumpeloinnit vol. 7896, eli varsin huonoja uutisia maailman tärkeimmälle Väinölle ja kaikille Väinön ihmisille

    • Vasen polvi 2-3, ell suositteli leikkausta ja sinne ollaan nyt menossa, joskin ensin tutkitaan tarkemmin tietysti. Nyt ell tunnusteli polvet käsin.

      • Niin ja Väinön vointi on muuten erinomainen. 🙂 Pikkumies on voimainsa tunnossa, ja polvihan on mahdollisesti muljunnut koko sen elämän ajan tai sitten ei. Vaikea sanoa, kun kunnolla havahduin tähän asiaan vasta nyt. Joka tapauksessa menoa se ei näytä edelleenkään haittaavan. 🙂 Leikkauksen jälkeiset voinnit saattaakin olla sitten asia erikseen…

      • Pidän peukkuja, että leikkaus menee hyvin. 🙂 Onneksi se on enemmän rutiinileikkaus nykyään – tai no, onneksi ja onneksi, mutta onneksi niille, jotka sitä tarvitsevat. Minä olen yhden koipeliinin leikkauttanut ja kyllähän sitä onnuttiin senkin jälkeen. Kylmä siihen otti ja aiheutti oireilua, kesällä lihakset tukivat hyvin. Se on sitten Väinölle hurrrja määrä liikuntaa tiedossa, kun leikkauksen jälkeen saa taas alkaa reuhuta! 🙂

      • Täytyy toivoa, että leikkaus onnistuu ja koipi tulee kuntoon. Aika harmi juttu tuo että ontuminen on jatkunut vielä leikkauksen jälkeen. :/ Saa nähdä, miten tuo meidän taskuraketti malttaa lepäillä sitten sairaslomalaisena. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s