Kauan eläköön pikkuritari ja tarinat hänen sankarillisista teoistaan!

Eilen oli tähänastisen kevään lämpimin päivä. Piskit lekottelivat terassilla ja lenkillä tuli kuuma. Postilaatikolla istuskeli muina ötököinä kevään ensimmäinen perhonen.

Illalla mentiin sitten nukkumaan. Urho kölli koiranpetissä (!), Väinö oli käpertynyt kainalooni. Sitten kuului se ääni.

Bzz! Bzz! Kops. Kops. Sur. Surr!

Makkarissa lenteli jokin. Koska kyseessä saattoi olla ihmisen ihon alle muniva pistiäinen tai verenimijälepakko, hätyytin isännän ylös sängystä metsästyshommiin. Pörriäistä etsittiin. Oli hiljaista. Isäntä kävi läpi muitakin huoneita. Sitten se taas kuului: BZZ! SURR! Ja niin lihava kärpänen pörisi piilostaan kiertelemään makuuhuoneen lampun ympärille.

Isäntä raapi päätään. Mitenkähän kärpäsen saisi kohtuullisessa ajassa kiinni, kun se ei näyttänyt mielellään istuvan mihinkään? Kyseessä oli vieläpä lisäksi selkeästi kärpästen lentoformulakisoissa vähintään kolmen parhaan joukkoon sijoittunut yksilö. Se lensi niin nopeasti, että katosi välillä näkyvistä.

Siinä aikamme asiaa pohdiskeltuamme kärpänen (tekisi melkein mieleni sanoa kärpäsrukka) teki kohtalokkaan virheen. Sillä alkoi vähän väsyttää ja se ajatteli lepuuttaa siipiään muutaman sekunnin istumalla hetkeksi johonkin. Valitettavasti se valikoi istumapaikakseen Väinön paljaaksi ajellun, leikatun ja sorjan säären. Tämän jälkeen kaikki tapahtui kuin hidastetusti.

Kärpänen aloitti matkansa Väinön jalalle. Se pörisi jalkaa kohti, kunnes aloitti laskeutumisen. Jalkapari kerrallaan tömähti karvansänkeen, Väinön kutisevan ihon pintaan. Ja silloin se tapahtui: Väinön silmät laajenivat, selkäkarvat nousivat pystyyn, ylähuuli nousi paljastaen pedon terävät hampaat. Pää alkoi kääntyä kohti takajalkaa, silmät nauliutuivat tuohon kirottuun siivekkääseen lohikäärmeen serkkupoikaan…

Väinön liike oli uskomattoman nopea: NAPS. Sankar’koira-Väinö puraisi pikkuhirviön niskat nurin yhdellä haukkauksella. Sen jälkeen se poimi raadon sängyltä ja popsi sen yöpalaksi. Rousk rousk. Lopuksi se lipoi huolellisesti huulensa ja jatkoi uniaan.

Hurraa, hurraa, hurraa! Kauan eläköön lohikäärmeitä nitistävä ritari Don Vänkkyte!

Mainokset

2 thoughts on “Kauan eläköön pikkuritari ja tarinat hänen sankarillisista teoistaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s